PERHEITÄ TUETTAVA ERI TAVOIN

Yhteiskunnassa on tärkeää arvioida harjoitetun perhepolitiikan laatua. Perustellusti voidaan kysyä, miten hyvin suunnittelun ja päätöksenteon menettelyt ovat tukeneet lasten ja nuorten kehitysprosessia. Tutkimuksissani olen syventynyt palvelujen tuottamisen ja rahoittamisen malleihin, jotka esittävät muun muassa perheiden hyvinvointikysymyksiä. Mallit osoittavat arvolähtökohtien ja priorisoinnin merkitystä hyvinvoinnin rakentumisessa. Perheiden hyvinvoinnin kehittyminen on riippuvaista palvelujen järjestelyistä. Kasvatuksen tuloksia on mahdollista arvioida varhaiskasvatuksesta lähtien. Voidaan esimerkiksi todeta, että kodin turvallinen, tasapainoinen ja kannustava ilmapiiri tukee lasta myöhemmin koulutyössä. Jos kasvatustavoitteena on itsenäistää lapset varhain, menettely voi lisätä turvattomuutta. Vanhempien tulisikin varata riittävästi aikaa lapsen kasvulle. Tutkimukset osoittavat lisäksi äidin ja isän suurta merkitystä lasten koulunkäynnin tukena ja turvana. Kyseinen kasvatustieto antanee pohdinnan aihetta syrjäytymistä koskevaan keskusteluun maassamme. Yleisenä tavoitteena on oltava sellainen järjestelmä ja elinolot, että kansalaisilla olisi mahdollisimman hyvät edellytykset tyydyttää fysiologisia ja turvallisuuden tarpeitaan. Niiden ohella ovat myös yhteenkuuluvuuden ja rakkauden sekä itsensä toteuttamisen tarpeiden tyydyttäminen merkittävää hyvinvoinnin kannalta. Kehitys on jossain määrin huonontunut: lapset ja nuoret joutuvat elämään melko usein sellaisissa kasvuympäristöissä, jotka eivät ole aina myönteisiä kasvun kannalta. Tästä on ollut seurauksena lastensuojelullisia toimia. Lasten turvallisuutta uhkaavia tekijöitä on pyritty ratkaisemaan tekemällä jopa huostaanottopäätöksiä. Perheyhteisyystekijät, joita ovat perheen rakenne, toimivuus ja sisäiset suhteet, ovat tärkeitä perheiden hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä. Kasvatettavien toimintaympäristöä ei voida myöskään sivuuttaa arvioitaessa sosialisaatioprosessia. Myönteistä prosessia ovat edistämässä vuorovaikutus samanikäisten kanssa sekä leikki-, toiminta- ja harrastusmahdollisuudet. Perheen sosiaalinen ympäristö, joka käyttää tukea ja kontrollia, vaikuttaa myös myönteisesti kehitykseen. Jos vanhemmilla ei ole riittäviä voimavaroja turvata lasten ja nuorten hyvinvoinnin kehittymistä, yhteiskunnan velvollisuus on silloin tukea heitä mahdollisimman hyvin. Kehittyvät ongelmat saattavat muuten kärjistyä. Yhteiskunnassa toteutuu niin sanottu hyötyperiaate, jos ehkäistään sosiaalisia ongelmia ja lievennetään haittavaikutuksia. Kun puututaan perhettä koskeviin ratkaisuihin, on mietittävä kuitenkin tarkoin, miten pitkälle ulottuu perheen itsenäinen päätöksenteko arvioitaessa lasten ja nuorten kasvatustehtävää. Oikeudenmukaisuuden periaate on myös hyväksytty arvo, jonka mukaan yhteiskuntaa kehitetään kansalaisten perustarpeiden eli olemassaolon, yhteisyyden ja kasvun turvaamiseksi.

Terveisin YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi
Kuopio

TYÖN OHESSAKIN KOULUTTAUDUTAAN

Julkisuudessa esitettiin esimerkki aikuiskoulutuksen alalta, jossa saavutettiin ylemmän koulutustason tutkinto jatkokoulutuksen avulla. Koulutusta oli lähiopetuksena ja täydennyskursseina, joiden laajuudet yhteiskunta on määritellyt koulutustavoitteiden kannalta. Kun koulutus tapahtui työn ohella, se on vaatinut koulutukseen osallistujilta motivoituneisuutta, joka ilmeni myös haastatteluissa. Omakohtaisesti tunnen työn ohella tapahtuvan opiskelun erittäin läheisenä. Koulutusmotivaation kriteerejä, joita ovat minäsuuntautuneisuus, sosiaalinen suuntautuneisuus ja yhteiskunnallinen suuntautuneisuus, on mahdollista soveltaa puheena olevaan koulutustapahtumaan. Aikuiskoulutuksen suunnittelu on haasteellista, sillä koulutukseen osallistujilla voi olla hyvin erilainen tausta ja erityisosaaminen. Erityisosaamista on muun muassa aikaisemmin hankitut TVT-taidot, joiden merkitystä yhteiskunnassa ei voida sivuuttaa opetuksen pedagogisia soveltavia ratkaisuja tehtäessä. Aikuiskoulutuksen opetussisältöä ohjaa opetussuunnitelma, jonka kehittelyssä huomioidaan yhä enemmän koulutusta tarvitsevien kulttuuritausta. Koulutustavoitteiden saavuttamisessa joudutaan kiinnittämään huomiota niihin opetus- ja kasvatusmenetelmiin, jotka ovat sopivia aikuisille palvellen heidän yksilöllisiä koulutustarpeitaan. Yksilölliset koulutustavoitteet voivat poiketa toisistaan esimerkiksi yhteiskunnallisen kokemuksen määrästä johtuen, tai mikä on kunkin suhtautuminen suoritettaviin tehtäviin ja tavoiteltavaan oppimiseen. Edellä mainitut tekijät ovat yhteydessä yksilöllisiin asenteisiin. Koulutusta koskevat tavoitteenasettelut ovat arvoperustaista toimintaa, jota käytännössä pyritään toteuttamaan eri tavoin. Tutkimuksen avulla on mahdollista selvittää yksilön ja yhteiskunnan koulutustarpeiden tyydyttämistä. Tässä esimerkkitapauksessa koulutuksen suunnittelu lähtee yhteiskunnan koulutustarpeista. Yhteiskunnan arvioimat koulutustavoitteet eivät kuitenkaan toteudu ilman yksilötason motivoituneisuutta, sillä koulutukseen hakeutuminen on puheena olevassa tapauksessa vapaaehtoista. Koulutuksen pohtiminen on ajankohtaista, sillä lainsäädännöstä johtuvat tavoitteenasettelut ovat muutoksenalaisia. Muutokset koskettavat koulutusta yleensä ja valintaperusteita, jotka vaikuttavat yksilötason koulutusratkaisuihin. Harkitseeko koulutukseen motivoitunut aikuisopiskelija muita sivuavia ratkaisuja, jos ei tule kilpailun kautta valituksi? Koulutuksen tarkoituksena on luoda ajan tasalla oleva opiskeluympäristö, joka tukee mahdollisimman hyvin aikuisopiskelijoiden koulutustavoitteiden saavuttamista. Onnistunut koulutuksen suunnittelu ja toteutus lisäävät opiskelijoiden motivaatiota itsensä kehittämiseen, joka vaikuttaa yksilötasolla hyvinvointiin ja elämänlaatuun sekä koulutusyhteiskuntaan integroitumiseen.

Terveisin YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi
Kuopio

ARVOT NÄKYVÄT PALVELUISSA

Monissa yhteyksissä on esitetty näkemyksiä, miten kansalaisten tarpeet parhaiten tyydytettäisiin. Puolueet esimerkiksi ovat laatineet tavoitteita asian hoitamiseksi. Ne ovat pohtineet eritoten sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä koulutuspalvelujen suunnittelua ja päätöksentekoa. Hyvinvointipalvelujen ratkaisut johdattavat priorisointikysymysten pohdintoihin ja julkistalouden rahoituskysymyksiin. Muun muassa koulutuskysymysten laadukkaat ratkaisut vaikuttavat myönteisesti työpaikkatilanteen kehittymiseen ja sitä kautta kansalaisten hyvinvointiin. Palvelujen laadun arvioimisessa käytetään sellaisia menetelmiä, joiden avulla pystytään tekemään vertailuja esimerkiksi aiempiin vertailuvuosiin. Taloudelliset seikat luovat reunaehtoja palvelujen toimintojen laadulliseen ja määrälliseen toteutumiseen. Palveluja arvioitaessa voidaan kysyä, millaisia painotuseroja on nähtävissä eri intressiryhmien välillä. Äänestäjät miettivät palvelujen järjestymistä kohdallaan ja pohtivat myös jo tällä hetkellä äänestämistä. Ketkä olisivat heidän mielestään sopivimpia henkilöitä hoitamaan yhteisiä asioita. Mielenkiintoista on nähdä, millaista kannatusta kukin puolue saa tulevissa vaaleissa. Vaaleilla on heijastusvaikutuksia myöhemmin tapahtuviin ratkaisuihin, muun muassa hallituskysymyksiin, joista on esimerkkejä olemassa. Perustuslain säädösten mukaisesti asioita on hoidettava tietyllä tavalla. Käytettävät menettelyt vaikuttavat kansalaisten hyvinvoinnin kehittymisen kokemiseen. Hyvinvointiratkaisut ovat yhteydessä arvoihin, joita äänestäjät peräävät. Tehtyjen ratkaisujen laatua voidaan arvioida havaintoihin perustuvan tiedon ja tutkimuspalautteen avulla. Saatua tietoa tarvitaan kehitettäessä palvelujärjestelmiä. Vaalien kannalta on merkittävää, että eri intressiryhmien arvot tulisivat selkeästi esille. Menettelyllä saadaan vaikutetuksi äänestysvilkkauteen, joka on yhteydessä muun muassa saadun tiedon selkeyteen. Sen vuoksi onkin kiinnitettävä huomiota tarvittavan tiedon sisältöön, kun esitellään poliittisia tavoitteita. Haastattelutilanteissa on myös muistettava vaalien kannalta tiedonvälitystehtävä.

Terveisin YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi
Kuopio