KOULUTUS ON KUNNALLE PRIORISOINTIKYSYMYS

Julkisessa keskustelussa esitetään usein, että tulisi pyrkiä kokonaisvaltaisiin menettelyihin suunniteltaessa yhteiskunnan palvelujärjestelmiä. Silloin voidaan puhua siirtymisestä uudenaikaiseen kuntasuunnitteluun. Siinä kunta jäsennetään erilaatuisiksi kokonaisuuksiksi, joilla kullakin on oma merkityksensä asukkaiden hyvinvoinnille. ja elämänlaadulle. Tutkimusten avulla saatujen tietojen avulla on kuitenkin osoittautunut, että Suomella on vielä tekemistä esimerkiksi koulutuksen tasa-arvon toteutumisessa. Muun muassa OECD:n koulutusselvitys on nostanut esille myönteisesti suomalaisen koulutusjärjestelmän muihin maihin verrattuna, mutta sukupuolten välinen tasa-arvo koulutuksessa ei ole kyllin hyvin toteutunut.

Tarkasteltaessa koulutuspalveluja koulutuksen laadun näkökulmasta otettaneen huomioon, että ihminen on kokonaisuus holistisen näkemyksen mukaan. Hänen toimintansa eivät ole erillisiä, vaan osatoimintoja laajemmasta kokonaisuudesta. Ei ole syytä etsiä käyttäytymisen selitystä vain yhdestä erillisestä tarpeesta, sillä toiminnassa tulevat esiin kaikki samanaikaisesti ajankohtaiset tarpeet. Holistisuuden periaatteen mukaan käyttäytymiskokonaisuus voi ulottua pitkienkin aikojen yli.

Tavallaan koko elämä saattaa olla toteutettavaa tehtävää. Esimerkiksi hyvinvointi työssä ja sen ulkopuolella ovat sidoksissa toisiinsa. Jos työssä onnistuu omasta mielestään hyvin, se vaikuttaa myönteisesti työn ulkopuolisiin asioihin. Lisäksi työ on monelle jokapäiväinen elämän alue, jonka ympärille muut toiminnot rakentuvat. Entä jos ihmisellä ei olekaan työtä, joka on läheisessä yhteydessä saatuun koulutukseen, niin miten silloin elämänsä kokee?

Koulutussuunnittelussa kunnilla on itsenäistä päätösvaltaa kasvatuksen ja opetuksen määrärahojen käytöstä. On ratkaistava muun muassa kysymys, miten laadullisesti korkeatasoinen ammatillinen koulutus halutaan toteuttaa ja miten estetään työelämästä syrjäytymistä.

Pidettäessä koulutusta tärkeänä kunnallisessa päätöksenteossa vaikutetaan mahdollisesti sellaiseen kehitykseen, että yritykset helpommin sijoittuvat ja investoivat niihin kuntiin, joissa arvostetaan koulutusta ja panostetaan siihen. Eritoten huolestuttava on tilanne, jos nuoret jäävät pois opintieltä ja siten putoavat yhteiskunnan rattailta ja työelämästä.

Elinkeinorakenteen muutokset ja teknologinen kehitys aiheuttavat ammattien vaihtamista sekä kasvavaa jatkuvan kouluttautumisen tarvetta. Siksi myös ammatillinen aikuiskoulutus on otettava huomioon koulutussuunnittelussa ja päätöksenteossa. Koulutukseen sijoitetut panokset ja oikeat valinnat edesauttavat kuntien taloudellista tasapainoa. Lisäksi kuntien toimintojen ja päätösvallan laajentuessa on pyrittävä saamaan mahdollisimman hyvä asiantuntemus kunnan käyttöön.

Kuntien entistä itsenäisempi päätöksenteko taloudellisten voimavarojen jaossa on arvoihin liittyvä priorisointikysymys. Arvot voivat näkyä kunnan asukkaiden kasvatuksen ja koulutuksen jatkuvana tähdentämisenä varhaiskasvatuksesta aina ammatillisen osaamisen turvaamiseen saakka, unohtamatta pyrkimystä seurata laajoja tulevaisuuden kysymyksiä.


Terveisin


YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi


Kuopio

TULEVAT VAALIT SUUNNANNÄYTTÄJÄ

Tulevissa vaaleissa kilpaillaan siitä, minkä arvojen perusteella yhteiskunnan kehittämisen tulisi tapahtua. Äänestäjät tutkivat mielessään puolueiden välisiä todellisia eroja. Niitä varmaan on, sillä puolueet ovat laatineet puoluekokouksissaan poliittisia tavoitteita ja seuranneet kansalaiskeskustelua. Asetetut tavoitteet hämärtyvät melko usein vaalien lähestyessä. Tämän ymmärtää, sillä vaaleissa pyritään saamaan kannatusta muun muassa liikkuvilta äänestäjiltä. Vaalien jälkeen arvioidaan seikkaperäisesti, miten puolueiden politiikka on mahdollisesti näkynyt vaalituloksessa. Tulevilla vaaleilla on heijastuksia myöhemmin tapahtuviin eduskuntavaaleihin. Niiden tulosten mukaan suurimmasta puolueesta tullee hallituksen tunnustelija ja tulevan hallituksen johtaja. Hän vaikuttaa perustuslain säädösten mukaisesti keskeisenä toimijana ja suunnannäyttäjänä kansalaisten hyvinvointiratkaisuihin. On merkittävää, että vaaleissa äänestysaktiivisuus on kylliksi hyvää demokratian kannalta. Passiivisuuteen vaikuttaa osin tiedon puute. Tilanteen korjaamiseksi on perusteltua, että esimerkiksi haastattelutilanteissa paneudutaan todelliseen sisältöön, kun esitellään intressiryhmien ja ehdokkaiden poliittisia tavoitteita. Haastatteluissa on muistettava tiedonvälitystehtävä, jonka avulla vaikutetaan äänestämiseen. Haastattelutilaisuuksissa selvitetään sosiaali- ja terveyspalvelujen ja koulutuspalvelujen suunnittelua ja päätöksentekoa, joilla voidaan vaikuttaa syrjäytymiseen estävästi. Muun muassa koulutuskysymysten laadukkaat ratkaisut ovat myönteisiä seikkoja hyvinvoinnin kannalta. Hyvinvointipalvelujen ratkaisut johdattavat priorisointikysymysten pohdintoihin ja rahoituskysymyksiin. Taloudelliset seikat luovat reunaehtoja palvelujen toimintojen laadulliseen ja määrälliseen toteutumiseen. Tehtyjä ratkaisuja voidaan arvioida havaintoihin perustuvan tiedon ja tutkimuspalautteen avulla. Eri tavoin saatua tietoa hankitaan yhteiskuntaa kehitettäessä. Palvelujen laatua arvioitaessa ja kehitettäessä tehdään tarvittavia ajankohtaisia vertailuja. Tällä hetkellä mietitään perustellusti aikaisemman lamakauden yhteiskunnallisia kysymyksiä.


Terveisin


YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi


Kuopio

OPPILAITOSTEN VERTAILU VAATII AJATTELUA

Oppilaitosten arvostamiseen liittyviä keskusteluja on ollut esillä julkisuudessa. On pohdittu, millaiset koulutukseen liittyvät asiat ovat arvossa ja miten niitä mitataan. Arvostaminen on koskettanut muun muassa oppilaitosten menestymistä ylioppilaskirjoituksissa. Viestimien välityksellä on saanut usein tietoa, mitkä lukiot ovat parhaita mainitun tekijän suhteen. Lukioita on verrattu ylioppilaskirjoitusten puoltoäänien keskiarvojen perusteella, mitä arviointitapaa voidaan tarkastella kriittisesti. Johtopäätöksiä tehtäessä on mietittävä, mitkä taustatekijät ovat olleet vaikuttamassa koulujen eroihin. Lukio-opiskelijat ovat valikoituneet lukioihin peruskoulun päättötodistusten avulla. Kyseinen tekijä on otettava perustellusti huomioon koulujen menestymistä arvioitaessa. Peruskoulun oppilaiden päättötodistusten arvosanojen taso on pyrkinyt kohoamaan. Opetussuunnitelman tavoitearvioinnissa arvosanojen on tarkoituskin kohota kuvaten asetettuihin koulutustavoitteisiin pääsyä. Koulun yleiset viihtyvyystekijät ja tukipalvelut voivat myös olla edistämässä koulun oppimistuloksia ja saavutuksia. Oppilaanohjauksen ja terveydenhuollon laatu ovat myös niitä hyvinvointitekijöitä, jotka on otettava huomioon oppilaitosten vertailussa. Miten koulu on ollut edistämässä oppilaan tasapainoista kasvamista ja oppimista ja ollut tukemassa minäkuvan ja itsetunnon kehittymistä? Oppilaat ovat saaneet myös perustietojen, taitojen ja käyttäytymistapojen opetusta, jota tarvitaan yhteiskunnassa selviytymisessä. Koulujen eroja tutkittaessa käytettävät muuttujat on vakioitava mahdollisimman hyvän ja luotettavan kokonaisarvioinnin saamiseksi. Tutkimusta voidaan havainnollistaa opiskelijoiden yleistä suoritustasoa kuvaavien profiilipistemäärien avulla.


Terveisin



YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi



Kuopio

TURVALLISUUS JA HYVINVOINTI TÄRKEITÄ SISÄLTÖJÄ YHTEISKUNNASSA

Olen pohtinut otsikossa esitettyä aihetta muun muassa kirjoittamalla siitä artikkelin tieteelliseen juhlakirjaan. Artikkelissa käsittelen kasvatusta ja koulutusta. Kyseiset asiat ovat tulleet minulle läheisiksi koulutuksen ja kokemuksen myötä. Rakentavat ja kannustavat palautteet ovat myös olleet arvokkaita.
Olen tarkastellut aikaisemmin kunnallisia hyvinvointipalveluja kuntalaisten hyvinvoinnin kannalta. Olen tutkinut esimerkiksi kuntalaisten arvostuksia koulutuspalveluja kohtaan ja sitä, kuinka tyytyväisiä he ovat palvelu- ja rahoitusjärjestelyihin. Koulutuspolitiikan suunnittelun ja päätöksenteon menettelyillä on merkitystä kuntalaisten koulutuspalveluja kohtaan tuntemaan arvostukseen. Turvallisuutta ja hyvinvointia -teemaan kuuluvassa tieteellisessä artikkelissani olen pohtinut meneillään olevaa kunnallisten hyvinvointipalvelujen murrosta erityisesti koulutuspalvelujen näkökulmasta. Miten voidaan vastata väestön turvallisuuden ja hyvinvoinnin kysymyksiin nyt ja tulevaisuudessa? Taloudelliset seikat ovat luoneet reunaehtoja yleissivistävien ja ammatillisten koulutuspalvelujen toimintojen laadulliseen ja määrälliseen toteutumiseen. Kulttuuri- ja sivistystehtävää on ollut ohjaamassa koulutuksellisen tasa-arvon periaate, joka on ollut päätöksistä vastaavien johtavana arvoperustana koulutusta linjattaessa.
Koulutuspalvelujen kohdalla priorisointia koskevien kysymysten tutkimista ja pohtimista tarvitaan, sillä koulutuspalveluihin on kohdistunut jatkuvasti yhteiskunnallisia muutospaineita. Niin sanottu uusliberalistinen koulutuspolitiikka on ollut yhä enemmän suuntaamassa kuntien kasvatus- ja opetustointa. Kyseisen koulutuspolitiikan yhteiskunnalliset vaikutukset ovat nähtävissä tulevaisuudessa. Miten turvataan koulutuksellinen tasa-arvo, joka on ollut pitkään johtavana aatteena koulutusta järjestettäessä maassamme? Vallitseva yhteiskuntapolitiikka on keskeisessä asemassa koulutuspolitiikkaa suunnattaessa. Priorisointi voidaan ymmärtää, miten kunnallisen koulutuspolitiikan tavoitteenasettelut realisoituvat ja kohtaavat kuntalaisten koulutustarpeet.


Terveisin

YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi

Kuopio