Lainsäädäntöä koskevia menettelyjä on kiinnostava seurata. Esimerkiksi jätevesikysymyksessä on tarkoitus toimia asetussäädösten avulla. Eikö näin suuri hanke, joka kattaa koko Suomen alueen, edellytä jo lain säätämistä? Kun ratkaistaan onnistuneesti eri asioita, muun muassa laajojen haja-asutusalueiden jätevesikysymyksiä, lopputuloksen on oltava asianosaisia tyydyttävä. Jos kritiikki on suurta, sitä ei voine sivuuttaa. Olisiko puheena olevassa asiassa palattava lähtöasetelmiin?
Eri toimintoja suunniteltaessa ja päätettäessä tehdään harkintapäätöksiä. Kun esimerkiksi kerjäämistä kieltävän lain säätäminen ei saanut kannatusta, sen kohdalla jouduttiin peräytymään. Miksi ei tehtäisi samanlaista harkintaa myös jätevesikysymysasiassa? Kuullaan paremmin asianosaisia tahoja, kuin tähän mennessä on ehkä tapahtunut. Taloudellisia seurausvaikutuksia pohditaan myös paremmin. Tarvittavan lisätiedon avulla edetään päätettävässä asiassa parhaalla tavalla.
Tehdyt valinnat ovat yhteydessä siihen, miten paljon luotetaan hallintoon. Päätöksiä tehtäessä oikeudenmukaisuuden käsite suuntaa yleensä ajattelua, minkä mukaan toimitaan. Sosiaaliset vaatimukset ja paineet ovat päätösten taustalla. Toiminnan laatua arvioitaessa nousee esiin yksittäisiä kysymyksiä, miten estetään muun muassa yhteiskunnan polarisoitumista. Saatuja tuloksia on pohdittava esimerkiksi haja-asutusväestön ja kaupunkiväestön hyvinvoinnin kannalta.
Viestintävälineiden tehtävä on informoida tarkasteltavia asioita mahdollisimman hyvin. Toivottavasti saadaan yleensä sellainen kuva, että kaikin keinoin on paneuduttu asioihin. Eri puolia arvioivia kannanottoja tarvitaan myös monitahoisen jätevesikysymyksenkin kohdalla. Siinä on toimittava hyvää hallintoa käyttäen harkitusti. Saadut myönteiset kokemukset lisäävät toiminnan arvostusta. Lainsäädännön käytännönsovellukset sisältävät itseohjautuvuuden. Tarkoituksena on laadukkaiden palvelujen järjestyminen.
Terveisin
YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi
Kuopio
