Eduskuntavaalit ovat takanapäin vahvoin sanailmauksin. Ehdokkaiden yksittäiset vaalilupaukset ovat korostuneet. Niissä on esitetty äänestäjille melko usein pelkistettyjä ja luettelomaisia valintaperusteita. Vaaleissa poliittiset ryhmät on nyt saatu numeroiden valossa selville. Miten kunkin poliittisen ryhmän omat vaaliohjelmat toteutuvat jatkossa? Miten paljon tapahtuu vaaliohjelmien pyörtämistä. Sitä on kiinnostava seurata. Millaisen laaditun hallitusohjelman mukaan Suomea kehitetään, turvataan työllisyyden kehittyminen ja kansalaisten hyvinvointi? Eduskunta on voimasuhteiltaan nyt aivan toisenlainen kuin aikaisemmin. Kun toimitusministeristö edustaa poliittisesti vähemmistöä, sen lienee erittäin vaikea ottaa vastuuta tulevan hallituksen puolesta. Viestintävälineet esittänevät perusteltua tietoa hallituskaavailuista ja maamme kehitysnäkymistä.
Vaaleissa poliittiset näkemykset poikkesivat suuresti monien asioiden hoitamiseksi. Uuden eduskunnan ja hallituksen on otettava kantaa muun muassa käsillä olevaan polttavaan EU:n rahoituskriisiin. Kansanedustajat vaikuttavat lainsäädännön avulla sosiaali-, terveys- ja koulutuspolitiikan sisältöön ja kehitykseen. Päätösten on oltava uskottavia. Tuntuuko harjoitettavan yhteiskuntapolitiikan toiminta siltä, että koko Suomen alueella on hyvä asua? Ovatko kattavat palvelut käytettävissä? Hyvinvointia tukevat päätökset sisältänevät joustavia hallinnollisia menettelyjä, kun toimintoja suunnitellaan. Kun palvelujen järjestäjillä on erilaisia resursseja, perusteltua on selvittää taustatekijöitä. Tarvitaan tarkkoja arvioita eri vaihtoehtojen merkityksestä ja seurausvaikutuksista.
Kansanedustajien henkilökohtaiset arvot vaikuttavat lainsäädäntöä koskeviin päätöksiin, mutta miten hyvin ne pääsevät toteutumaan. Päätökset, joita arvioidaan, koetaan toivottavasti hyvinvointia ja turvallisuutta lisäävinä. Vaalien tulosta voidaan pohtia edellä olevien tekijöiden perusteella. Äänestäjät ovat vaikuttaneet uuden eduskunnan kokoonpanoon. Kansanedustajien tekemiä päätöksiä ja toimintaa seurataan tarkkaan. Miten seikkaperäisesti he perustelevat menettelyjään esimerkiksi yhteiskunnan rahoitus-, tehokkuus- ja uskottavuuskriisien suhteen, kun niihin on otettava kantaa? Toiminnasta tehdään johtopäätöksiä. Mennäänkö eteenpäin suunnitelluissa hyvinvointitavoitteissa ja pystytäänkö hahmottamaan kylliksi tulevia ongelmia? Ovatko päätökset yleensä harkittuja? Toteutuvatko lopulta ne äänestäjien näkemykset, joita vaaleissa melko vapaasti luvattiin täytettävän?
Terveisin
YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi
Kuopio
