Ajankohtaista on pohtia tällä viikolla niin sanottua elinikäistä oppimista, joka käsite tulee tutuksi ihmisille elämänsä aikana. Monet joutuvat kouluttautumaan tarvittaessa uusiin työtehtäviin yhteiskunnan muutosten vuoksi. Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö eli UNESCO on pyrkinyt edistämään monin tavoin elinikäisen oppimisen ja ohjauksen tavoitteita. Maailman opettajien päivä on viikon puolivälissä. Eri asioiden oppimista helpottaa, jos opittava sisältö on läheisessä yhteydessä omiin elämänvaiheisiin. Motivaatio kasvaa, kun opittavia asioita voidaan liittää aikaisemmin opittuihin. Tapahtuvan oppimisen on arvioitu olevan yhteydessä myös tahtoon. Toisaalta henkilön alentunut itsetunto saattaa vaikeuttaa oppimista. Onko hänellä mielestään käytettävissään kylliksi resursseja oppia uusia asioita? Ovatko stereotyyppiset luonnehdinnat perusteltuja, että jonkun ryhmän olisi vaikea ymmärtää jonkun toisen ryhmän ajattelua? Julkisuudessa on esitetty esimerkiksi, että matemaattisesti suuntautuneilla henkilöillä olisi vaikeahko ymmärtää humanistin ajattelua tai insinöörin psykologin ajattelua.
Ihmisten toiminta on kokonaisvaltaista. Käyttäytymisen selitystä ei kannata etsiä vain yhdestä erillisestä tarpeesta. Toiminnassa ovat mukana samanaikaisesti ajankohtaiset tarpeet, jotka ulottuvat pitkienkin aikojen yli. Koko elämä on tavallaan toteutettavaa tehtävää. Hyvinvointi työssä ja sen ulkopuolella ovat yhteydessä toisiinsa. Jos työntekijä onnistuu mielestään hyvin työssään, se vaikuttaa myönteisesti myös työn ulkopuolisiin asioihin. Lisäksi työ, joka on läheisessä yhteydessä saatuun koulutukseen, on monelle tärkeä jokapäiväinen elämän alue. Sen ympärille muut hyvinvointia koskevat toiminnot rakentuvat. Miten käy, jos ihmisillä ei olekaan työtä? Millaisena he kokevat elämänsä laadun? Miten estetään työelämästä syrjäytymistä? Kööpenhaminassa järjestettiin kesäkuussa EUSE-konferenssi, jossa pohdittiin tuetun työllistymisen taloudellisuutta. Tutkimusten mukaan tuettu työllistyminen on ollut työntekijän näkökulmasta kannattavaa. Kansainvälisenä Kunnon työn päivänä on perusteltua kiinnittää huomiota koulutus- ja työllistämisasioihin, jotka käsittelevät nykyistä tilannetta ja tulevaisuutta.
Koulutus on lapsen, nuoren ja aikuisen tärkeä sivistysalue. Päätöksentekijöiden on pidettävä sen laadusta hyvää huolta. Julkisuudessa on esitetty viime aikoina monia koulutusta koskevia kannanottoja ja päätöksiä, joita on voinut kiinnostuneena seurata. Koulutusta kehitettäessä on ratkaistava muun muassa aikuisväestön osalta täydennys- ja jatkokoulutuskysymyksiä. Miten korkeatasoisena yleissivistävä ja ammatillinen koulutus halutaan turvata? Jos koulutusta pidetään yhteiskunnassa tärkeänä, vaikutetaan hyvinvoinnin kehitykseen. Yritykset sijoittuvat ja investoivat helpommin niille seuduille, joissa arvostetaan koulutusta. Yhteiskunnan haaste on auttaa niitä henkilöitä, jotka jäävät syrjään tarvitsemastaan koulutuksesta. Heillä on vaara pudota yhteiskunnan hyvinvointia koskevista toiminnoista. Kun hyvinvointiratkaisut ovat kokonaisvaltaisia, voidaan puhua yhteiskuntasuunnittelun muutoksesta. Suunniteltava alue jäsentyy hyvinvoinnin kannalta toimivina kokonaisuuksina.
Hyvin suunniteltu alue, jonka kehittämisessä on käytetty palvelujen tarvitsevien kuulemista, edistää hyvinvointia. Jos suunnittelua koskeva ajattelu poikkeaa merkittävästi edellisestä, on kysymys niin sanotusta uudisteesta. Ajatuksia on tarkennettava monissa ihmisiä koskevissa asioissa. Tutkimukset ovat osoittaneet, että vielä on tehtävää koulutuksellisen tasa-arvon suhteen. Sukupuolten tasa-arvossa on kehitettävää. Monet koulutuspolut ovat säilyneet sukupuolisidonnaisina, vaikka tavoitteet ovat olleet toisenlaiset. Toisaalta koulutusselvitykset ovat kuvanneet myönteisesti yleensä suomalaista koulutusjärjestelmää. Miten haasteellisia ovat tulevaisuuden kysymykset? Elinkeinorakenteen muutokset ja teknologinen kehitys aiheuttavat ammattien vaihtamista ja jatkuvan kouluttautumisen tarvetta. Yhteiskunnalliset muutokset koskettavat esimerkiksi aikuiskoulutusta, jonka tavoitteisiin ja sisältöön on paneuduttava. Kyseiselle koulutusalueelle on tehtävä perusteltuja panostuksia. Päätöksenteko, joka käsittelee voimavarojen jakoa, on arvoihin yhteydessä olevaa priorisointia. Miten tärkeänä pidetään kasvatuksen ja koulutuksen kehittäminen, joka käsittää koulutuksen turvaamisen varhaiskasvatuksesta aikuiskoulutukseen saakka? Palvelujen järjestämistä koskevassa päätöksenteossa on käytettävä hyvää asiantuntemusta, että suunnitellut ratkaisut menevät oikeaan suuntaan.
Terveisin
YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi
Kuopio
