Julkisessa keskustelussa esitetään usein, että tulisi pyrkiä kokonaisvaltaisiin menettelyihin suunniteltaessa yhteiskunnan palvelujärjestelmiä. Silloin voidaan puhua siirtymisestä uudenaikaiseen kuntasuunnitteluun. Siinä kunta jäsennetään erilaatuisiksi kokonaisuuksiksi, joilla kullakin on oma merkityksensä asukkaiden hyvinvoinnille. ja elämänlaadulle. Tutkimusten avulla saatujen tietojen avulla on kuitenkin osoittautunut, että Suomella on vielä tekemistä esimerkiksi koulutuksen tasa-arvon toteutumisessa. Muun muassa OECD:n koulutusselvitys on nostanut esille myönteisesti suomalaisen koulutusjärjestelmän muihin maihin verrattuna, mutta sukupuolten välinen tasa-arvo koulutuksessa ei ole kyllin hyvin toteutunut.
Tarkasteltaessa koulutuspalveluja koulutuksen laadun näkökulmasta otettaneen huomioon, että ihminen on kokonaisuus holistisen näkemyksen mukaan. Hänen toimintansa eivät ole erillisiä, vaan osatoimintoja laajemmasta kokonaisuudesta. Ei ole syytä etsiä käyttäytymisen selitystä vain yhdestä erillisestä tarpeesta, sillä toiminnassa tulevat esiin kaikki samanaikaisesti ajankohtaiset tarpeet. Holistisuuden periaatteen mukaan käyttäytymiskokonaisuus voi ulottua pitkienkin aikojen yli.
Tavallaan koko elämä saattaa olla toteutettavaa tehtävää. Esimerkiksi hyvinvointi työssä ja sen ulkopuolella ovat sidoksissa toisiinsa. Jos työssä onnistuu omasta mielestään hyvin, se vaikuttaa myönteisesti työn ulkopuolisiin asioihin. Lisäksi työ on monelle jokapäiväinen elämän alue, jonka ympärille muut toiminnot rakentuvat. Entä jos ihmisellä ei olekaan työtä, joka on läheisessä yhteydessä saatuun koulutukseen, niin miten silloin elämänsä kokee?
Koulutussuunnittelussa kunnilla on itsenäistä päätösvaltaa kasvatuksen ja opetuksen määrärahojen käytöstä. On ratkaistava muun muassa kysymys, miten laadullisesti korkeatasoinen ammatillinen koulutus halutaan toteuttaa ja miten estetään työelämästä syrjäytymistä.
Pidettäessä koulutusta tärkeänä kunnallisessa päätöksenteossa vaikutetaan mahdollisesti sellaiseen kehitykseen, että yritykset helpommin sijoittuvat ja investoivat niihin kuntiin, joissa arvostetaan koulutusta ja panostetaan siihen. Eritoten huolestuttava on tilanne, jos nuoret jäävät pois opintieltä ja siten putoavat yhteiskunnan rattailta ja työelämästä.
Elinkeinorakenteen muutokset ja teknologinen kehitys aiheuttavat ammattien vaihtamista sekä kasvavaa jatkuvan kouluttautumisen tarvetta. Siksi myös ammatillinen aikuiskoulutus on otettava huomioon koulutussuunnittelussa ja päätöksenteossa. Koulutukseen sijoitetut panokset ja oikeat valinnat edesauttavat kuntien taloudellista tasapainoa. Lisäksi kuntien toimintojen ja päätösvallan laajentuessa on pyrittävä saamaan mahdollisimman hyvä asiantuntemus kunnan käyttöön.
Kuntien entistä itsenäisempi päätöksenteko taloudellisten voimavarojen jaossa on arvoihin liittyvä priorisointikysymys. Arvot voivat näkyä kunnan asukkaiden kasvatuksen ja koulutuksen jatkuvana tähdentämisenä varhaiskasvatuksesta aina ammatillisen osaamisen turvaamiseen saakka, unohtamatta pyrkimystä seurata laajoja tulevaisuuden kysymyksiä.
Terveisin
YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi
Kuopio
