Lainsäädäntöä koskevia päätöksiä on kiinnostava seurata ja arvioida. Miten hyvin oikeudenmukaisuuden arvo toteutuu käytännössä? Jos se on johtavana periaatteena ajattelussa, toiminnan onnistuminen helpottuu. Mitä tavoitteita asetetaan, niiden vaikutuksia seurataan tarkoin. Saadut tulokset, jotka on saatu sosiaalisten vaatimusten paineissa, ovat nähtävissä myönteisissä tapauksissa käytännön hyvinvointina. Kun päätöksenteko on laadukasta, siihen kohdistuva kritiikki on vähäisempää. Jos kritiikkiä esiintyy, sen syy on tutkittava huolellisesti. Päätöksenteon tehtävä on estää yhteiskunnan eriarvoistumista.
Kun lakien säätäminen ei saa kannatusta, niiden kohdalla peräydytään. Luottamus päätöksentekoa kohtaan on koetteella, jos perusteltu kritiikki sivuutetaan liian helposti. Lakien säätämistä siirretään usein myös vaalien jälkeisille toimijoille. Onko lakien siirtäminen perusteltua, jos niiden säätämiselle voisi olla tarvetta? Onnistuneempia ratkaisuja saavutetaan, jos asianosaisia kuullaan hyvin. Aikaisempi menettely on saattanut olla toisenlainen. Päätöksenteon tarvitsema eritelty tieto vaikuttaa siihen, ettei tarvitse jälkeenpäin korjailla tehtyjä päätöksiä. On mietittävä tarkoin, millaiset hankkeet ovat suuria päätöksenteon kannalta.
Mittavissa hankkeissa on perusteltua toimia siten, että asetukset seuraavat vasta säädettyjen lakien jälkeen. Asioita hoidettaessa mallikkaasti on pyrittävä hyödyntämään eri näkemyksiä. Tämä helpottaa kokonaisuuden hahmottamista. Päätösten taloudellisia seurausvaikutuksia on pohdittava perusteellisesti. Viimeaikaisia julkisuudessa esillä olleita päätöksiä voidaan arvioida laadun kannalta kysymällä, millaisiin ratkaisuihin on päädytty ja millä tavoin päätöksiä on perusteltu. Päätöksenteon itseohjautuvuudella on merkitystä. Myönteiset havainnot ja kokemukset lisäävät päätöksenteon arvostusta.
Terveisin
YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi
Kuopio
tiistai 14. joulukuuta 2010
torstai 18. marraskuuta 2010
SÄÄDÖSASIOISSA AIKALISÄ JOSKUS TARPEEN
Lainsäädäntöä koskevia menettelyjä on kiinnostava seurata. Esimerkiksi jätevesikysymyksessä on tarkoitus toimia asetussäädösten avulla. Eikö näin suuri hanke, joka kattaa koko Suomen alueen, edellytä jo lain säätämistä? Kun ratkaistaan onnistuneesti eri asioita, muun muassa laajojen haja-asutusalueiden jätevesikysymyksiä, lopputuloksen on oltava asianosaisia tyydyttävä. Jos kritiikki on suurta, sitä ei voine sivuuttaa. Olisiko puheena olevassa asiassa palattava lähtöasetelmiin?
Eri toimintoja suunniteltaessa ja päätettäessä tehdään harkintapäätöksiä. Kun esimerkiksi kerjäämistä kieltävän lain säätäminen ei saanut kannatusta, sen kohdalla jouduttiin peräytymään. Miksi ei tehtäisi samanlaista harkintaa myös jätevesikysymysasiassa? Kuullaan paremmin asianosaisia tahoja, kuin tähän mennessä on ehkä tapahtunut. Taloudellisia seurausvaikutuksia pohditaan myös paremmin. Tarvittavan lisätiedon avulla edetään päätettävässä asiassa parhaalla tavalla.
Tehdyt valinnat ovat yhteydessä siihen, miten paljon luotetaan hallintoon. Päätöksiä tehtäessä oikeudenmukaisuuden käsite suuntaa yleensä ajattelua, minkä mukaan toimitaan. Sosiaaliset vaatimukset ja paineet ovat päätösten taustalla. Toiminnan laatua arvioitaessa nousee esiin yksittäisiä kysymyksiä, miten estetään muun muassa yhteiskunnan polarisoitumista. Saatuja tuloksia on pohdittava esimerkiksi haja-asutusväestön ja kaupunkiväestön hyvinvoinnin kannalta.
Viestintävälineiden tehtävä on informoida tarkasteltavia asioita mahdollisimman hyvin. Toivottavasti saadaan yleensä sellainen kuva, että kaikin keinoin on paneuduttu asioihin. Eri puolia arvioivia kannanottoja tarvitaan myös monitahoisen jätevesikysymyksenkin kohdalla. Siinä on toimittava hyvää hallintoa käyttäen harkitusti. Saadut myönteiset kokemukset lisäävät toiminnan arvostusta. Lainsäädännön käytännönsovellukset sisältävät itseohjautuvuuden. Tarkoituksena on laadukkaiden palvelujen järjestyminen.
Terveisin
YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi
Kuopio
Eri toimintoja suunniteltaessa ja päätettäessä tehdään harkintapäätöksiä. Kun esimerkiksi kerjäämistä kieltävän lain säätäminen ei saanut kannatusta, sen kohdalla jouduttiin peräytymään. Miksi ei tehtäisi samanlaista harkintaa myös jätevesikysymysasiassa? Kuullaan paremmin asianosaisia tahoja, kuin tähän mennessä on ehkä tapahtunut. Taloudellisia seurausvaikutuksia pohditaan myös paremmin. Tarvittavan lisätiedon avulla edetään päätettävässä asiassa parhaalla tavalla.
Tehdyt valinnat ovat yhteydessä siihen, miten paljon luotetaan hallintoon. Päätöksiä tehtäessä oikeudenmukaisuuden käsite suuntaa yleensä ajattelua, minkä mukaan toimitaan. Sosiaaliset vaatimukset ja paineet ovat päätösten taustalla. Toiminnan laatua arvioitaessa nousee esiin yksittäisiä kysymyksiä, miten estetään muun muassa yhteiskunnan polarisoitumista. Saatuja tuloksia on pohdittava esimerkiksi haja-asutusväestön ja kaupunkiväestön hyvinvoinnin kannalta.
Viestintävälineiden tehtävä on informoida tarkasteltavia asioita mahdollisimman hyvin. Toivottavasti saadaan yleensä sellainen kuva, että kaikin keinoin on paneuduttu asioihin. Eri puolia arvioivia kannanottoja tarvitaan myös monitahoisen jätevesikysymyksenkin kohdalla. Siinä on toimittava hyvää hallintoa käyttäen harkitusti. Saadut myönteiset kokemukset lisäävät toiminnan arvostusta. Lainsäädännön käytännönsovellukset sisältävät itseohjautuvuuden. Tarkoituksena on laadukkaiden palvelujen järjestyminen.
Terveisin
YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi
Kuopio
sunnuntai 31. lokakuuta 2010
UNO CYGNAEUS MERKITTÄVÄ UUDISTAJA KOULUTOIMESSA
Uno Cygnaeusta muistellaan ja juhlitaan tänä vuonna 2010, sillä hän on ollut merkittävästi kehittämässä opetustointa. Ansiokas toiminta tapahtui Suomen autonomian aikana eli 1800-luvulla. Cygnaeus on pohdiskellut monin tavoin yhteiskunnallisia kysymyksiä. Hän on nähnyt läheltä muun muassa hallitsijan vaihdoksen ja väestörakenteen muutoksia, joita ovat aiheuttaneet kaupungistuminen ja teollistuminen. Niiden yhteydessä Cygnaeus on voinut nähdä tavoitteiden muuttumista: taloudelliset tekijät ovat olleet yhä enemmän esillä. Hän esitti omana aikanaan liberalismin aatesuunnan mukaisia ajatuksia: koulun tulisi olla kaikille sama oppilaiden varallisuudesta riippumatta. Opetustointa ruvettiinkin virallisesti järjestämään.
Perheen jäsenten välinen vuorovaikutus 1800-luvulla sai vähemmän sijaa, kun toimeentulosta huolehtiminen vei suuren osan käytettävästä ajasta. Kasvatusta arvioitaessa perheen sisäiset suhteet ja sosiaalinen ympäristö vaikuttavat lasten ja nuorten kehitykseen. Vuorovaikutuksen väheneminen vaikutti kielteistenkin ilmiöiden syntymiseen. Jos huoltajilla oli voimavarojen puutetta toimia riittävän hyvin kasvatustehtävässään, heitä yritettiin tukea eri tavoin, kuten nykyäänkin tehdään. Perheen asioihin puututtaessa oli arvioitava, miten pitkälle ulottuu perheen itsenäinen päätöksenteko. Perheen kuunteleminen asioiden hoitamisessa on ollut tärkeää virheiden välttämiseksi. Niin sanottu hyötyperiaate toteutuu estettäessä sosiaalisia ongelmia ja haittoja.
Koulunkäyntiä edistettäessä ehkäistään syrjäytymisvaaraa. Perustarpeiden tyydyttämistä pyritään saavuttamaan oikeudenmukaisuutta tähdentämällä. Uno Cygnaeus pohti aikanaan koulutuksen rakennetta myös oikeudenmukaisuuden käsitteen kannalta: hän oli järjestämässä tyttöjen ja poikien yhteisopetusta muiden maiden mallien tapaan. Kehitys meni siihen suuntaan, että tytötkin pääsivät 1880-luvulta lähtien oppikouluun. Sosialisaatioprosessin arvioinnissa vastataan esimerkiksi kysymyksiin: miten hyvin on toteutunut lasten ja nuorten vuorovaikutus samanikäisten kanssa ja millaiset ovat olleet heidän harrastusmahdollisuutensa. Koulujen ongelmana on se, että ei kyllin hyvin aina tunneta oppilaiden taustaa. Kodeissakin koulu voidaan tuntea omien aikaisempien kokemusten kautta tai lasten kertomana.
Vanhemmilla on oltava riittävästi aikaa lapsille: turvallinen, tasapainoinen ja kannustava kodin ilmapiiri edistää lasta toimimaan sosiaalisissa tilanteissa. Vanhemmat voivat kiinnittää huomiota lastensa kohdalla moniin koulun toivomiin asioihin: univajauksen ja aamupalan laiminlyönnin välttäminen, säänmukaisesta vaatetuksesta ja koulutehtävien valvonnasta huolehtiminen. Koulutyöhön heijastuva ongelma on ryhmäilmiönä esiintyvä koulukiusaaminen. Sitä pyritään tällä hetkellä vähentämään ja välttämään Kiva koulu –projektin avulla, joka on saanut myönteisiä tuloksia. Uno Cygnaeuksen aikana koulun työrauha oli helpommin saavutettavissa. Hänen aikanaan koulut hoitivat opetustehtävien lisäksi erilaisia valistustehtäviä yhä enemmän.
1800-luvun yhteiskunnassakin tavoitteena oli saada aikaan sellainen järjestelmä, että sen kansalaisilla oli mahdollisuus tyydyttää fysiologisia ja turvallisuuden tarpeitaan. Yhteenkuuluvuuden ja rakkauden sekä itsensä toteuttamisen tarpeiden tyydyttäminen olivat myös tärkeitä. Lapset ja nuoret joutuivat kuitenkin elämään melko usein sellaisissa oloissa, että yhteiskunnan oli tehtävä heitä tukevia toimia. Turvallisuutta uhkaavien tekijöiden kärjistymistä pyrittiin välttämään ja lieventämään tekemällä jopa lastensuojelullisia päätöksiä. Näin tehtäessä kodin ja viranomaisten yhteistyön on toimittava mahdollisimman hyvin lapsen parhaaksi. Kodin ja koulun yhteistyö on tällä hetkellä pääasiassa virallisluontoista, sillä kodin ja koulun välinen vuorovaikutus rajoittuu käytännön syistä koulun järjestämiin vanhempainiltoihin, jossain määrin koulussa tapahtuvien häiriöiden selvittelyyn.
Koulutusta tarkasteltaessa ei voida sivuuttaa Uno Cygnaeusta ja opettajankoulutusta. Hänen perustamastaan ensimmäisestä suomenkielisestä kansakoulun opettajaseminaarista kasvoi vähitellen Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitos, joka tunnetaan valtakunnallisesti opettajankoulutuksen kehittäjänä. Vuonna 2003 juhlittiin suomalaisen opettajankoulutuksen 140-vuotista taivalta. Opettajankoulutuksen toimintakulttuuri sisältää monipuolisesti yhteiseltä ja erilaiselta arvopohjalta lähtevää ajattelua, joka on sivistyksen perustaa. Kasvatusta arvioidaan varhaiskasvatuksesta lähtien pitkälle eteenpäin. Ymmärretään, että lasten ja nuorten hyvinvointi on riippuvaista kodin kasvatusympäristön ohella saatavissa olevista koulutuspalveluista. Yhteiskunnan on tehtävä valintoja myönteisen kehityksen varmistamiseksi.
Terveisin
YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi
Kuopio
Perheen jäsenten välinen vuorovaikutus 1800-luvulla sai vähemmän sijaa, kun toimeentulosta huolehtiminen vei suuren osan käytettävästä ajasta. Kasvatusta arvioitaessa perheen sisäiset suhteet ja sosiaalinen ympäristö vaikuttavat lasten ja nuorten kehitykseen. Vuorovaikutuksen väheneminen vaikutti kielteistenkin ilmiöiden syntymiseen. Jos huoltajilla oli voimavarojen puutetta toimia riittävän hyvin kasvatustehtävässään, heitä yritettiin tukea eri tavoin, kuten nykyäänkin tehdään. Perheen asioihin puututtaessa oli arvioitava, miten pitkälle ulottuu perheen itsenäinen päätöksenteko. Perheen kuunteleminen asioiden hoitamisessa on ollut tärkeää virheiden välttämiseksi. Niin sanottu hyötyperiaate toteutuu estettäessä sosiaalisia ongelmia ja haittoja.
Koulunkäyntiä edistettäessä ehkäistään syrjäytymisvaaraa. Perustarpeiden tyydyttämistä pyritään saavuttamaan oikeudenmukaisuutta tähdentämällä. Uno Cygnaeus pohti aikanaan koulutuksen rakennetta myös oikeudenmukaisuuden käsitteen kannalta: hän oli järjestämässä tyttöjen ja poikien yhteisopetusta muiden maiden mallien tapaan. Kehitys meni siihen suuntaan, että tytötkin pääsivät 1880-luvulta lähtien oppikouluun. Sosialisaatioprosessin arvioinnissa vastataan esimerkiksi kysymyksiin: miten hyvin on toteutunut lasten ja nuorten vuorovaikutus samanikäisten kanssa ja millaiset ovat olleet heidän harrastusmahdollisuutensa. Koulujen ongelmana on se, että ei kyllin hyvin aina tunneta oppilaiden taustaa. Kodeissakin koulu voidaan tuntea omien aikaisempien kokemusten kautta tai lasten kertomana.
Vanhemmilla on oltava riittävästi aikaa lapsille: turvallinen, tasapainoinen ja kannustava kodin ilmapiiri edistää lasta toimimaan sosiaalisissa tilanteissa. Vanhemmat voivat kiinnittää huomiota lastensa kohdalla moniin koulun toivomiin asioihin: univajauksen ja aamupalan laiminlyönnin välttäminen, säänmukaisesta vaatetuksesta ja koulutehtävien valvonnasta huolehtiminen. Koulutyöhön heijastuva ongelma on ryhmäilmiönä esiintyvä koulukiusaaminen. Sitä pyritään tällä hetkellä vähentämään ja välttämään Kiva koulu –projektin avulla, joka on saanut myönteisiä tuloksia. Uno Cygnaeuksen aikana koulun työrauha oli helpommin saavutettavissa. Hänen aikanaan koulut hoitivat opetustehtävien lisäksi erilaisia valistustehtäviä yhä enemmän.
1800-luvun yhteiskunnassakin tavoitteena oli saada aikaan sellainen järjestelmä, että sen kansalaisilla oli mahdollisuus tyydyttää fysiologisia ja turvallisuuden tarpeitaan. Yhteenkuuluvuuden ja rakkauden sekä itsensä toteuttamisen tarpeiden tyydyttäminen olivat myös tärkeitä. Lapset ja nuoret joutuivat kuitenkin elämään melko usein sellaisissa oloissa, että yhteiskunnan oli tehtävä heitä tukevia toimia. Turvallisuutta uhkaavien tekijöiden kärjistymistä pyrittiin välttämään ja lieventämään tekemällä jopa lastensuojelullisia päätöksiä. Näin tehtäessä kodin ja viranomaisten yhteistyön on toimittava mahdollisimman hyvin lapsen parhaaksi. Kodin ja koulun yhteistyö on tällä hetkellä pääasiassa virallisluontoista, sillä kodin ja koulun välinen vuorovaikutus rajoittuu käytännön syistä koulun järjestämiin vanhempainiltoihin, jossain määrin koulussa tapahtuvien häiriöiden selvittelyyn.
Koulutusta tarkasteltaessa ei voida sivuuttaa Uno Cygnaeusta ja opettajankoulutusta. Hänen perustamastaan ensimmäisestä suomenkielisestä kansakoulun opettajaseminaarista kasvoi vähitellen Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitos, joka tunnetaan valtakunnallisesti opettajankoulutuksen kehittäjänä. Vuonna 2003 juhlittiin suomalaisen opettajankoulutuksen 140-vuotista taivalta. Opettajankoulutuksen toimintakulttuuri sisältää monipuolisesti yhteiseltä ja erilaiselta arvopohjalta lähtevää ajattelua, joka on sivistyksen perustaa. Kasvatusta arvioidaan varhaiskasvatuksesta lähtien pitkälle eteenpäin. Ymmärretään, että lasten ja nuorten hyvinvointi on riippuvaista kodin kasvatusympäristön ohella saatavissa olevista koulutuspalveluista. Yhteiskunnan on tehtävä valintoja myönteisen kehityksen varmistamiseksi.
Terveisin
YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi
Kuopio
torstai 21. lokakuuta 2010
HALLITUKSEN ILTAKOULUSSA OIKEAA HARKINTAA
Hallituksen iltakoulussa käsiteltiin eilen lainsäädännön valmistelua. Oikeaa harkintaa ja viisautta näytti löytyvän. Aikaisemmin toisessa tilaisuudessa osallistujilla oli mahdollisuus kysyä lainsäädäntöasioista niiltä henkilöiltä, joiden rooliin ne läheisesti kuuluvat. Kerjäämisen kieltämisen lain nykyvaihe kiinnosti. Haluttiin saada selvitystä siihen, olisiko suunnitteilla oleva laki inhimillisesti oikea ratkaisu. Asian kohdalla ei voida sivuuttaa rakenteellista köyhyysilmiötä, jota hallituksen iltakoulu mietti. Säädöksissä tähdennetään lisäksi ihmisten vapaata liikkumisoikeutta, jonka mukaan ihmiset voivat toimia parhaaksi katsomallaan tavalla.
Viestintävälineiden tehtävä on välittää tietoa päätöksistä ja tapahtumien kulusta. Toivottavasti tapahtumien seuraaja saa sellaisen kuvan, että vastuulliset tahot ovat todella paneutuneet kulloinkin päätettävään asiaan. Oikeat määritelmät ja eri puolia tarkastelevat kannanotot liittyvät kerjäämisasiaankin, jota hallituksen iltakoulu lienee myös pitänyt monitahoisena ongelmana. Kyseinen ongelman suhteen on toimittava harkitusti oikein. Ihmisen hyvää tavoitteleva päätöksenteko on yhteydessä laadukkaiden palvelujen järjestymiseen. Myönteiset kokemukset lisäävät hallinnon arvostusta. Suunniteltujen lakien käytäntöön soveltaminen sisältää tarvittaessa myös itseohjautuvuuden.
Päätöksiä arvioitaessa nousee esiin muitakin kysymyksiä: millaisia ovat asukkaiden käsitykset päätöksenteon toimivuudesta ja oikeudenmukaisuudesta, miten estetään yhteiskunnan väestön mahdollista polarisoitumista. Tehdyt päätökset vaikuttavat siihen, miten paljon luotetaan hallintoon. Sosiaaliset vaatimukset ja paineet ovat päätösten taustalla. Päätöksiä tehtäessä ihmisarvon yläkäsitteen tulisi suunnata ajattelua, niin lienee ollut hallituksen iltakoulunkin periaatteena.
Terveisin
YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi
Kuopio
Viestintävälineiden tehtävä on välittää tietoa päätöksistä ja tapahtumien kulusta. Toivottavasti tapahtumien seuraaja saa sellaisen kuvan, että vastuulliset tahot ovat todella paneutuneet kulloinkin päätettävään asiaan. Oikeat määritelmät ja eri puolia tarkastelevat kannanotot liittyvät kerjäämisasiaankin, jota hallituksen iltakoulu lienee myös pitänyt monitahoisena ongelmana. Kyseinen ongelman suhteen on toimittava harkitusti oikein. Ihmisen hyvää tavoitteleva päätöksenteko on yhteydessä laadukkaiden palvelujen järjestymiseen. Myönteiset kokemukset lisäävät hallinnon arvostusta. Suunniteltujen lakien käytäntöön soveltaminen sisältää tarvittaessa myös itseohjautuvuuden.
Päätöksiä arvioitaessa nousee esiin muitakin kysymyksiä: millaisia ovat asukkaiden käsitykset päätöksenteon toimivuudesta ja oikeudenmukaisuudesta, miten estetään yhteiskunnan väestön mahdollista polarisoitumista. Tehdyt päätökset vaikuttavat siihen, miten paljon luotetaan hallintoon. Sosiaaliset vaatimukset ja paineet ovat päätösten taustalla. Päätöksiä tehtäessä ihmisarvon yläkäsitteen tulisi suunnata ajattelua, niin lienee ollut hallituksen iltakoulunkin periaatteena.
Terveisin
YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi
Kuopio
keskiviikko 6. lokakuuta 2010
KASVATUSTEHTÄVÄ YHTEINEN ASIA
Yhteiskunnan päätöksenteolla on tärkeä vaikutus kansalaisten hyvinvointiin. Tätä on voinut pohtia esimerkiksi kansainvälisenä opettajienpäivänä. Päätöksenteossa on tehtävä oikeita valintoja myönteisen kehityksen turvaamiseksi. Toiminnasta vastaavien henkilöiden on sisäistettävä päätöksenteon demokraattinen kulttuuri. Se sisältää yhteiseltä arvopohjalta lähteviä ja käytäntöä palvelevia menettelyjä. Muun muassa oppilaiden hyvinvointi on riippuvaista siitä, miten laadukkaita koulutuspalveluja kunnassa on saatavissa. Kasvatuksen laatua voidaan arvioida varhaiskasvatuksesta lähtien. On havaittu esimerkiksi, että lapsia on pyritty itsenäistymään iältään melko varhain. Vanhempien pitäisi kuitenkin varata riittävästi aikaa lapsen kasvulle: kodin turvallinen, tasapainoinen ja kannustava ilmapiiri tukee lasta myöhemmin koulutyössä.
Perheen sisäiset hyvät suhteet ovat myös merkittäviä. Ne tukevat lasten ja nuorten koulunkäyntiä ja vaikuttavat ehkäisevästi syrjäytymisvaaraan. Hyötyperiaate toteutuu, jos yhteiskunnassa ehkäistään sosiaalisia ongelmia ja lievennetään haittoja. Oikeudenmukaisuuden periaate on myös sellainen arvo, jonka mukaan yhteiskuntaa yritetään kehittää jäsentensä perustarpeiden tyydyttämiseksi. Perheen sosiaalinen ympäristö, joka toimii vastuullisesti, vaikuttaa myös myönteisesti lasten ja nuorten kehitykseen. Niin sanotun sosialisaatioprosessin arvioinnissa kysytään sitä, miten hyvin on toteutunut lasten ja nuorten vuorovaikutus samanikäisten kanssa ja millaiset ovat olleet esimerkiksi heidän harrastusmahdollisuutensa.
Yhteiskunnan tavoitteena on saada aikaan sellainen järjestelmä ja elinolot, että sen jäsenillä on mahdollisimman hyvät edellytykset tyydyttää fysiologisia ja turvallisuuden tarpeitaan. Yhteenkuuluvuuden ja rakkauden sekä itsensä toteuttamisen tarpeiden tyydyttäminen ovat myös tärkeitä. Lapset ja nuoret joutuvat kuitenkin elämään melko usein sellaisissa oloissa, että on tehtävä lastensuojelullisia toimia. Lasten ja nuorten turvallisuutta uhkaavia tekijöitä on pyritty välttämään ja lieventämään tekemällä jopa huostaanottopäätöksiä. Perhekotitoiminnan avulla on eräissä tapauksissa vaikutettu heidän kasvuunsa myönteisesti. Jos huoltajilla on voimavarojen puutetta toimia riittävän hyvin kasvatustehtävässään, heitä on tuettava. Kun puututaan perheen asioihin, on mietittävä huolella, miten pitkälle ulottuu perheen itsenäinen päätöksenteko.
Terveisin
YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi
Kuopio
Perheen sisäiset hyvät suhteet ovat myös merkittäviä. Ne tukevat lasten ja nuorten koulunkäyntiä ja vaikuttavat ehkäisevästi syrjäytymisvaaraan. Hyötyperiaate toteutuu, jos yhteiskunnassa ehkäistään sosiaalisia ongelmia ja lievennetään haittoja. Oikeudenmukaisuuden periaate on myös sellainen arvo, jonka mukaan yhteiskuntaa yritetään kehittää jäsentensä perustarpeiden tyydyttämiseksi. Perheen sosiaalinen ympäristö, joka toimii vastuullisesti, vaikuttaa myös myönteisesti lasten ja nuorten kehitykseen. Niin sanotun sosialisaatioprosessin arvioinnissa kysytään sitä, miten hyvin on toteutunut lasten ja nuorten vuorovaikutus samanikäisten kanssa ja millaiset ovat olleet esimerkiksi heidän harrastusmahdollisuutensa.
Yhteiskunnan tavoitteena on saada aikaan sellainen järjestelmä ja elinolot, että sen jäsenillä on mahdollisimman hyvät edellytykset tyydyttää fysiologisia ja turvallisuuden tarpeitaan. Yhteenkuuluvuuden ja rakkauden sekä itsensä toteuttamisen tarpeiden tyydyttäminen ovat myös tärkeitä. Lapset ja nuoret joutuvat kuitenkin elämään melko usein sellaisissa oloissa, että on tehtävä lastensuojelullisia toimia. Lasten ja nuorten turvallisuutta uhkaavia tekijöitä on pyritty välttämään ja lieventämään tekemällä jopa huostaanottopäätöksiä. Perhekotitoiminnan avulla on eräissä tapauksissa vaikutettu heidän kasvuunsa myönteisesti. Jos huoltajilla on voimavarojen puutetta toimia riittävän hyvin kasvatustehtävässään, heitä on tuettava. Kun puututaan perheen asioihin, on mietittävä huolella, miten pitkälle ulottuu perheen itsenäinen päätöksenteko.
Terveisin
YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi
Kuopio
perjantai 25. kesäkuuta 2010
HYVINVOINTI HEIJASTAA VALINTARATKAISUJA
Hyvien päätösten avulla, jotka koskevat sosiaali- ja terveyspalvelujen ja koulutuspalvelujen suunnittelua ja päätöksentekoa, voidaan vaikuttaa syrjäytymiseen estävästi. Peruspalveluista saatava tieto kertoo toiminnan onnistuneisuudesta, joka sisältää laadullista ja määrällistä informaatiota. Palvelujen laadun arvioinnissa vertaillaan suunniteltuja ja päätettyjä tavoitteita keskenään. Asukkaat kokevat saamansa palvelut arkikokemuksen kautta, muun muassa asumisen. Henkilökohtainen koettu tilanne kuvaa omakohtaisen hyvinvoinnin kehittymistä.
Asiakasnäkökulma ja palvelujen vaikuttavuus ovat tärkeitä käsitteitä palvelujen järjestymisen arvioinnissa. Arvioitaessa hyvinvointipalvelujen vaikuttavuutta siinä yhteydessä on tarkasteltava asioita pitkällä aikavälillä. Koulutuspalvelujen kohdalla esimerkiksi otetaan huomioon nivelvaiheita: peruskoulusta toisen asteen koulutukseen pääsy, sieltä edelleen korkea-asteen koulutukseen pääsy ja lopulta työelämään sijoittuminen.
Tieto on tärkeää kuntien rakenneuudistuksia ja palvelujärjestelmiä kehitettäessä. Rakenneuudistuksia tehtäessä on pidettävä mielessä, mitä seurausvaikutuksia tehdyillä valinnoilla on. Päätöksenteko on yhteydessä jopa julkistalouden kriisiytymiseen. Suomikin on muun muassa joutunut tekemään päätöksiä, jotka liittyvät Euroopan unionin talouden vakauttamiseen. Kuntien kohdalla on myös pohdittu palvelujen tuottamista ja rahoittamista. Erilaisten mallien avulla voidaan kuvata tilannetta. Ne heijastavat eri tahojen intressejä ja arvoja.
Terveisin
YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi
Kuopio
Asiakasnäkökulma ja palvelujen vaikuttavuus ovat tärkeitä käsitteitä palvelujen järjestymisen arvioinnissa. Arvioitaessa hyvinvointipalvelujen vaikuttavuutta siinä yhteydessä on tarkasteltava asioita pitkällä aikavälillä. Koulutuspalvelujen kohdalla esimerkiksi otetaan huomioon nivelvaiheita: peruskoulusta toisen asteen koulutukseen pääsy, sieltä edelleen korkea-asteen koulutukseen pääsy ja lopulta työelämään sijoittuminen.
Tieto on tärkeää kuntien rakenneuudistuksia ja palvelujärjestelmiä kehitettäessä. Rakenneuudistuksia tehtäessä on pidettävä mielessä, mitä seurausvaikutuksia tehdyillä valinnoilla on. Päätöksenteko on yhteydessä jopa julkistalouden kriisiytymiseen. Suomikin on muun muassa joutunut tekemään päätöksiä, jotka liittyvät Euroopan unionin talouden vakauttamiseen. Kuntien kohdalla on myös pohdittu palvelujen tuottamista ja rahoittamista. Erilaisten mallien avulla voidaan kuvata tilannetta. Ne heijastavat eri tahojen intressejä ja arvoja.
Terveisin
YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi
Kuopio
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)