Viime aikoina olen joutunut pohtimaan ajankohtaisia koulutuskysymyksiä. Niiden ratkaisemista on selvittänyt muun muassa verkoston avulla hankittu tieto. Tarvittava tieto on koskettanut esimerkiksi teemaa "Opiskelu, ammatinvalinta ja työelämä", jota pidetään tärkeänä yhteiskunnassa hyvinvoinnin kannalta. Koulutuskysymykset ja niihin yhteydessä olevat rekrytointiasiat ovat olleet esillä yliopistomaailmassakin. Koulutuskysymykset ovat kiinnostaneet minua niin paljon, että olen tutkinut muun muassa opiskelijavalintoja ja kirjoittanut niistä tieteellisiä artikkeleita. Julkisuudessa on esitetty, miten käytännössä on tapahtunut 'uusien' ja 'vanhojen' ylioppilaiden valitseminen koulutukseen. Yliopistot ovat joutuneet hankalaan tilanteeseen, sillä ne ovat suosineet 'uusien' ylioppilaiden pääsyä koulutukseen 'vanhojen' ylioppilaiden kustannuksella antamalla heille lisäpisteitä. Esimerkiksi yli viisi vuotta sitten ylioppilaaksi valmistuneille ei annettu alkupisteitä. Tästä ristiriitaisesta menettelytavasta valitettiin, koska sen katsottiin olevan lainvastainen toimenpide. Asian johdosta on jouduttu muuttamaan valintaperusteita. Tässä yhteydessä voidaan kysyä, onko valinnoissa jäänyt ottamatta huomioon, että kokemuksen avulla voidaan säilyttää saavutetut tiedot ja taidot. Tutkintokäsitettä on mahdollista tarkastella myös ammattitutkinnon käsitteen yhteydessä. Ammattitutkinnon kohdalla ymmärretään yleensä, että ammattitaito säilyy kokemuksen myötä ja jopa karttuu. Miksi 'vanhojen' ylioppilaiden kohdalla kävisi päinvastoin?
Terveisin Veikko Vilmi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti